Työurat eivät pitene eläkeiän nostolla

Työurat eivät pitene eläkeiän nostolla

Olen syntynyt vuonna 1979 ja moni ikäiseni sekä tietysti minua nuoremmat kertovat usein uskovansa, että he eivät pääse eläkkeelle. Itsellä ei tuollaista pelkoa ole, mutta omakin usko meinaa olla koetuksella aina silloin, kun maamme poliittinen johto alkaa himoiten katsoa kerrytettyjä eläkevaroja tai aloittavat eläkeiän nostamista koskevan keskustelun.

Pääministeri Orpo kertoi kokoomuksen puoluevaltuuston kokouksessa lokakuun alussa, että eläkejärjestelmästä on mahdollista säästää kaksi miljardia. Muutama suora lainaus Orpolta: ”jos työmarkkinajärjestöt löytävät kolmikannassa tapoja pidentää työuria alusta, keskeltä ja lopusta vaikka puolellakin vuodella, se ylittää jo tämän tavoitteen” ja ”yhtenä elementtinä pitää tarkastella, onko eläköitymisiän ripeämpi nostaminen käytettävissä” sekä ”me luotamme näissä asioissa kolmikantaan”.

Sitten älähti moni, muun muassa SAK, ja taisipa tuoreimmat gallupluvut myös säikäyttää kokoomuksen. Sen jälkeen Orpo olikin 8.10. eduskunnassa sitä mieltä, että eläkeiän nostaminen 70 vuoteen on täysin epärealistinen.

Veikkaisin, että nyt pääministeripuolueessa yritetään olla ihan hiljaa eläkkeistä vaaleihin asti, mutta vaalien jälkeinen aika onkin sitten ihan toinen juttu. Eläkevarat ja eläkeiän nosto osana valtiontalouden paikkaussarjaa saattavat joillekin puolueille olla aivan liian houkutteleva kohde eduskuntavaalien jälkeen.

Palkansaajien eläkejärjestelmä on erittäin hyvässä kunnossa, kiitos työmarkkinajärjestöjen. Oikeastaan yksi sen iso ongelma on, että kaikki, erityiset nuoret, eivät luota siihen. Poliitikkojen tulisikin omalta osaltaan pyrkiä kaikin keinoin vahvistamaan nuorten luottamusta eläkejärjestelmään sekä toki työelämään ylipäätään. Orpo ja muut eläkepohdiskelijat voisivatkin kohdistaa katseensa yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeisiin. Tällä hetkellä verovaroista maksetaan vuosittain yrittäjien eläkkeitä noin 600 miljoonaa ja maatalousyrittäjien eläkkeitä yli 800 miljoonaa euroa. Tämä on valtion taloudessa epäkohta, joka kaipaisi toimia.

Olen tämänkin syksyn aikana joutunut lähietäisyydeltä todistamaan useita muutosneuvotteluja, joiden seurauksena on irtisanottu niitä työuran alussa, keskellä ja lopussa olevia. Jokainen näistä irtisanotuista olisi halunnut jatkaa työuraansa ja jokainen irtisanottu on tuntenut suurta surua ja epätoivoakin työn päättymisestä. Voin vain kuvitella miten epäoikeudenmukaiselta tuollaisessa tilanteessa tämä eläkekeskustelu tuntuu – silloin kun itse haluaisi jatkaa työuraa, mutta työnantaja sen päättää ja sen jälkeen uutta työtä ei meinaa löytyä, vaikka kuinka yrittäisi.

Työurien pidentyminen ensinnäkin edellyttää sitä, että on työpaikkoja. Ja erityisen hyvin työurat pidentyvät, jos on sellaisia työpaikkoja, joissa työkyvyttömyyden riskit pyritään minimoimaan. Fyysisesti raskaassa työssä yli 40 vuoden työuran saavuttaminen vaatisi työnantajilta ymmärrystä ja kykyä räätälöidä työtehtäviä iän ja mahdollisten vaivojen karttuessa. Tällaista ymmärrystä pääsee nykyään todistamaan ihan liian harvoin.

Heidi Nieminen
Puheenjohtaja