PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
Työpaikoilla ei usein ymmärretä, miten paljon uuden oppiminen vie aikaa. Kukaan ei luo uusia rutiineja ja paina asioita mieleen hetkessä, vaan sille on varattava aikaa.
- Ihminen on aika hyvä siinä, minkä on oppinut ja mihin hänellä on rutiinit. Muutos tuo valtavasti aivokuormaa, kun nopeat helpot rutiinit eivät toimi. Työnantajan pitäisi ymmärtää varata tähän tarpeeksi aikaa. Ei ihminen voi niin vain hetkessä oppia uutta, toteaa Työterveyslaitoksen johtava tutkija Virpi Kalakoski.
Kalakosken mukaan moni on helpottunut kun ymmärtää, ettei muisti olekaan huono tai itse surkea työssään. Kyse on vain siitä, ettei ole ehtinyt ottaa kaikkea haltuun. Usein uuden oppiminen ja perehtyminen tulevat vielä vanhojen töiden päälle.
Tutkijoita on askarruttanut myös se, ettei muutosten tuomista säästöistä tunnu löytyvän mustaa valkoisella. Juuri missään ei ole selvitetty, mitä on saavutettu esimerkiksi uusien tietojärjestelmien hankinnalla.
- Usein muutos tehdään säästöjä tavoitellen, mutta se, että työntekijät ottavat uuden työkalun haltuun, ei ole ilmaista. Kaikkia muutoksia kannattaisi miettiä tarkemmin.
Postialan työntekijöille jatkuvan myllerryksen keskellä eläminen on tuttua. Kalakoski muistaa kuormittumisen syytä selvitellyn pitkään eräässä isossa jakelukeskuksessa, jossa aiheuttajaksi paljastui lopulta uusi muuten hyvä laite, mutta sen käyttäminen vaati paljon ulkoa muistamista. Toinen kuormituksen aiheuttaja oli arkisempi, nimittäin huono valaistus tihrustaa koodeja paketeista.
- Muutoksessa olisi tärkeää, että työntekijällä säilyisi mahdollisuus vaikuttaa työhönsä. Jos menee vain robottina piuhan päässä, on koneen jatke, joka ei pysty ollenkaan ennakoimaan tai valitsemaan omaa rytmiään ja se on aika kuormittavaa.
Kalakosken mukaan muutos olisikin hyvä hetki tuoda lisää konkreettisia vaikuttamismahdollisuuksia työntekijöille. Se voisi tarkoittaa myös säästöä työnantajalle.
- Ihmiset haluavat tehdä työnsä hyvin ja usein heillä on ideoita, miten työnteosta saisi sujuvampaa ja järkevämpää. Turha kitka turhauttaa, Kalakoski sanoo.
- Johto voisi säästää pitkän pennin, jos kuuntelisi enemmän työntekijöitään. Työpajoissa puhutaan visioista, strategioista ja ideoista, mutta ei se ole työntekijöiden työtä. Työntekijät haluaisivat ideoida konkreettisia työn tekemisen tapoja ja työtiloja.
Kalakosken mukaan niin sanottu muutosvastarinta on tavallaan väärinymmärrettyä. Sen taustalla ovat usein aivan oikeat ja järkevät syyt.
- Muutosvastarintaa esiintyy siinä vaiheessa, kun ihmiset ovat lopen väsyneitä siihen, ettei oma ääni tule kuuluviin. Kyllä he konkreettisen työn äärellä näkevät, mikä toimii ja mikä ei toimi. Jos ei näitä ehdotuksia kuunnella, niin se lamauttaa.
Kalakosken mukaan ihmiset eivät välttämättä vastusta muutosta, vaan sitä, ettei heitä oman työnsä asiantuntijoina kuunnella muutoksen hetkellä.
- Harmittaa työntekijöiden puolesta, että perustellut huolet ja kommentit esitetään muutosvastarintana. Eräässä tutkimuksessa 80-90 prosenttia vastaajista kertoi uusien tietojärjestelmien helpottavan työtään. Kun heiltä kysyttiin, mikä työssä kuormittaa eniten, no ne samat järjestelmät, koska käytettävyys oli huono.
- Ymmärretäänköhän johdossa, miten paljon huonot välineet vievät aikaa eli tuovat tehottomuutta? Huonojen välineiden ja ohjelmien kanssa tappeluun voi mennä tunteja viikossa. Onko työnantajalla varaa palkata ihmisiä taistelemaan huonojen työvälineiden tai -olojen kanssa?
Kalakosken mukaan esimerkiksi tietojärjestelmien hankinnassa valitaan usein edullisin vaihtoehto ymmärtämättä, että hinta siirtyy työvoimakustannuksiin.
- Vähän niin kuin että olipa halpa 50 kilon lapio.
Viime vuosien muotikäsitteen ”resilienssi”, jonka voi kääntää sopeutumiskyvyksi, Kalakoski liittäisi koko työyhteisöön. Muutoksia voidaan ennakoida ja niihin voidaan varautua ja hankalia tilanteita pitää pyrkiä tunnistamaan ja käsittelemään työyhteisössä.
Kaikkiaan Kalakoski siirtäisi huomiota yksilöiden kirittämisestä ja virittämisestä kohti työn parempaa järjestelyä.
- Ei työntekijöissä varsinaisesti mitään vikaa ole, ei niitä tarvitse korjata ja parantaa. Usein aivotyön näkökulmasta kyse on siitä, ettei ymmärretä, ettei kenenkään muistia ja oppimiskykyä voi loputtomiin venyttää, mutta itse työlle voisi tehdä jotain.
- Pitäisi tunnistaa, mikä sujuvoittaisi työtä ja mistä työhön saa voimia. Oppimisen ihmiset kokevat yleisesti hyvin antoisana. Jos se kuormittaa, niin se johtuu siitä, ettei sille ole tarpeeksi aikaa.
Teksti: Emilia Kukkala