PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
Teknologia mahdollistaa entistä laajemman työntekijöiden valvonnan tulevaisuudessa. Lisääntyneellä valvonnalla voi olla monenlaisia seurauksia, mutta keskeiseksi kysymyksesi nousee poikkeuksetta työntekijöiden yksityisyyden suoja.
Miltä kuulostavat työnantajan järjestämät bileet, joissa käteesi asetetaan mikrosiru, jotta voit helpommin käyttää työpaikan teknisiä laitteita? Sellainen, joka tallentaa tietoa liikkeistäsi ja siitä, kenen kanssa keskustelet?
Ajatus miellytti ainakin myyntiautomaatteja kauppaavan yhdysvaltalaisen yrityksen työntekijöitä, jotka jonottivat viime vuonna ”sirubileiksi” nimetyssä tilaisuudessa vuoroaan ottaa työnantajan kustantama mikrosiruimplantti ranteeseensa. Mikrosiruja on otettu työpaikoilla käyttöön myös esimerkiksi Ruotsissa.
Työnantajien mukaan sirujen tarkoitus on helpottaa työn tekemistä esimerkiksi siten, että kopiokoneet ja kulkuluvan vaativat ovet toimivat sirulla. Sirujen avulla on kuitenkin mahdollista myös kerätä tietoa vaikkapa työntekijöiden terveydestä ja vessataukojen pituudesta.
Siruja ovat ottaneet innokkaimmin nuoret työntekijät, joille nopea teknologinen kehitys on ollut osa elämää jo pienestä pitäen. Millaiselta näyttää tulevaisuuden työelämä uudenlaisen valvovan silmän alla?
Työläisiä on aina valvottu tavalla tai toisella. Suomessa oikeus valvontaan perustuu työsopimuslain mukaiseen työnjohto- ja valvontaoikeuteen sekä työehtosopimuksiin. Työn valvonta on paitsi työnantajan oikeus, myös velvollisuus, johon työturvallisuuslaki velvoittaa.
Työntekijöiden teknistä valvontaa on kuitenkin rajoitettu työntekijän oikeuksien suojelemiseksi. Teknisellä valvonnalla tarkoitetaan lainsäädännössä esimerkiksi kulunvalvontaa, kameravalvontaa, sähköpostin valvontaa ja työntekijän sijainnin seurantaa. Valvonnasta tulee aina kertoa työntekijöille eikä muita kuin työn kannalta tarpeellisia tietoja saa kerätä.
Työnantajalla on laillinen oikeus valvoa työntekijää omaisuutensa suojelemiseksi sekä turvallisuuden takaamiseksi. Työntekijöihin kohdistuvan teknisen valvonnan tarkoitus, käyttöönotto ja menetelmät on käytävä läpi työntekijöiden kanssa.
Erilaiset tekniset valvontajärjestelmät ovat jo nyt Suomessa yleisiä ja odotettavissa on, että niiden käyttö yleistyy entisestään. Työelämässä puhaltavatkin muutoksen tuulet työntekijän yksityisyyden suojan suhteen.
Tutkija Juhani Korja Lapin yliopistosta kirjoittaa väitöskirjassaan Biometrinen tunnistaminen ja henkilötietojen suoja, että biometristen tunnisteiden kuten sormenjälkien käyttö esimerkiksi kulunvalvonnassa yleistyy. Korjan mukaan tämä tulee herättämään ristipainetta työelämässä, koska työntekijällä ei ole aitoa mahdollisuutta kieltäytyä valvonnasta.
Biometrisellä tunnistamisella tarkoitetaan henkilön automatisoitua tunnistamista jonkin fysiologisen ominaisuuden tai käyttäytymispiirteen perusteella. Sormenjälkien lisäksi henkilö voidaan tunnistaa esimerkiksi kasvoista, äänestä tai silmän iiriksestä.
Muuttuva ympäristö edellyttää kuitenkin myös uusia tapoja ajatella. Työterveyslaitoksen raportissa Työn elektroninen valvonta Suomessa tuodaan esiin, miten työntekijöiden valvonta nähdään usein mustavalkoisesti hyvänä tai pahana. Vastakkainasettelu kilpistyy kysymykseen siitä, onko työntekijän oikeus yksityisyyden suojaan vaakakupissa painavampi kuin työnantajan oikeus tehokkuuteen ja tuottavuuteen.
Valvontajärjestelmien vastaanottoon näyttäisi kuitenkin vaikuttavan, millainen niiden luonne ja käyttötarkoitus on ja miten ne on otettu käyttöön. Työntekijöiden on tärkeää päästä vaikuttamaan valvontaa koskevaan päätöksentekoon ja tietää periaatteet, joilla valvontaa harjoitetaan.
Oleellisinta vaikuttaisi olevan, että valvonta on järkevää ja tarpeellista. Valvonnan tulee perustua aina kyseiseen työorganisaatioon ja työhön. Se, että valvonta on mahdollista ja teknologian kehittyessä suhteellisen halpaa, ei yksin tee valvonnasta perusteltua.
Yhteiset pelisäännöt jäävät kuitenkin helposti laatimatta. Uusia teknisiä valvontalaitteita on otettu erityisen innokkaasti käyttöön aloilla, jotka eivät ole perinteisellä tavalla organisoituneet esimerkiksi ammattiliitoiksi. Yhteistä aloille on, että ne ovat usein matalasti palkattuja, työntekijöiden vaihtuvuus on suurta eivätkä työsuhteet täytä perinteisen työsuhteen kriteereitä.
Työ tehdään usein niin sanotussa alustataloudessa. Yhtenä esimerkkinä ovat ruokalähettiyritykset, joissa työtä seurataan kännykän sovelluksen avulla. Kaiken kerätyn tiedon tarpeellisuutta ei kuitenkaan ole kukaan vahtimassa. Tätä kautta syntyy mahdollisuus uudenlaiseen tekniseen valvontaan.
Aiemmin tänä vuonna on saatu lukea uutisia verkkoyritys Amazonista, jolle myönnettiin patentti työntekijöiden liikkeitä seuraaviin seuranta- ja ohjausrannekkeisiin. Ajatuksena rannekkeissa on Amazonin mukaan se, että varastotyöntekijöiden ei tarvitse jatkuvasti tarkkailla tietokoneen ruutua eikä käsitellä skannauslaitteita samalla, kun he tekevät tavaranlajittelua. Ranneke ilmoittaa myös siitä, jos tuote on menossa väärään paikkaan.
Jos rannekkeet otetaan käyttöön, seuraa Amazonin kokoisen yrityksen mallia varmasti moni muukin. Amazonin suunnitelmista laajentaa Suomeen on jo pitkään huhuttu, mutta Amazon ei ole kommentoinut väitteitä.
Uudet tehokkuuden nimissä käyttöönotetut valvonnan keinot voivat synnyttää työntekijöiden välille uudenlaisia kilpailuasetelmia heikommin pärjäävien jäädessä oman onnensa nojaan. Amazonin varastotyöntekijät eivät ole ainakaan vielä onnistuneet järjestäytymään ammattiliittoon.
Uuden teknologian vyöryessä työelämään saattavat perustavanlaatuiset kysymykset jäädä taka-alalle. Juhani Korja peräänkuuluttaa pohdintaa siitä, tuleeko työnantajalla ylipäänsä olla oikeutta päättää biometrisen tunnistamisen käytöstä osana työnjohto- ja valvontaoikeutta.
Biometrisen tunnistamisen käytöstä ei vielä ole laissa tarkentavia säännöksiä. Jos käyttö perustuisi työnjohto- ja valvontaoikeuteen, on työnantajan mahdollista kohdistaa negatiivisia seurauksia työntekijään, jos tämä kieltäytyy käyttämästä biometristä tunnistamista. Tämä voi tehdä suostumisesta työntekijälle käytännössä pakon.
Työntekijän perusoikeuksia, kuten henkilökohtaista koskemattomuutta ja henkilötietojen suojaa, ei saa kuitenkaan lain mukaan loukata. Mikäli työnantaja ylittää työnjohto- ja valvontaoikeutensa, työntekijä voi kieltäytyä noudattamasta työnantajan määräystä. Jos kieltäytyminen johtaa irtisanomiseen tai työsopimuksen purkamiseen, on kysymyksessä perusteeton irtisanominen tai purkaminen.
On selvää, että tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta valvontajärjestelmien käytön todellisista vaikutuksista työorganisaation toiminnan tehokkuudelle, työntekijöiden hyvinvoinnille ja työilmapiirille. Ammattiyhdistysliikkeellä on tuhannen taalan paikka osallistua oikeudenmukaisemman työelämän luomiseen teknologian muuttaessa perinteisiä työntekijän ja työnantajan välisiä suhteita.
Teksti: Niina Pentinmäki