PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
8.2.2024
Jakelutyö Postissa on yhä enemmän ulkotyötä. Talvella joutuu usein työskentelemään pitkiä aikoja kylmissä, kosteissa ja tuulisissa olosuhteissa.
Kylmyydeltä suojautuminen vaatii suunnittelua, osaamista ja hyviä varusteita. Retkeilijät ja pilkkijät tietävät, että ei ole olemassa huonoja kelejä, on vain huonoja varusteita. Tähän voisi lisätä, että huonojen varusteiden lisäksi on myös puutteellista valvontaa, huonoa suunnittelua ja myös järjetöntä riskin ottoa. Kukapa vanhempi ei olisi joutunut itsepäisen teinin kanssa käymään väittelyn pipon, hanskojen ja pitkien kalsareiden välttämättömyydestä.
Työnjohto on työturvallisuuslain mukaan aina vastuussa siitä, että työskentely tapahtuu olosuhteissa, joissa työntekijä ei joudu alttiiksi terveydellisille vaaroille eikä tapaturmille.
Työnjohto on myös velvollinen valvomaan, että työntekijällä on käytössään reitille lähtiessä säänmukaiset työantajan tarjoamat työ- ja suojavarusteet. Tarvittaessa työjohto huolehtii suojavaatteiden hankinnasta. Usein käy kuitenkin niin, että työnjohto sallii työntekijöiden lähteä reitille siitäkin huolimatta, että pitäisi olla käytössä poikkeavan sään toimintaohjeet määriteltyjen riskiarvojen ylityttyä. Vuosien varrella olen työsuojeluvaltuutettuna törmännyt siihen, että vaikka Postissa on olemassa toimintaohjeet poikkeaviin sääolosuhteisiin, niin niitä ei ole kuitenkaan käyty aina läpi ja päivitetty työpaikkatasolle. Esim. jos pyöräreitit on suunniteltu korvattavaksi jakelukärryillä, niin pitää olla myös riittävä määrä jakelukärryjä käytettävissä jne.
Postissa on käytössä poikkeuksellisen sään toimintaohjeet
Ilmastollisilla poikkeusoloilla tarkoitetaan sitä, että lämpötila jakeluun lähdettäessä on niin alhainen, että siitä voi aiheutua terveydelle vaaraa. Terveydelle mahdollisesti aiheutuvan vaaran arvioimiseen vaikuttavat ulkolämpötilan lisäksi mm. tuulen voimakkuus ja ilman kosteus sekä matkan pituus, maasto-olosuhteet ja yksilölliset seikat. Mikäli henkilö kokee työturvallisuutensa vaarantuvan, pitää hänen keskustella asiasta ennen työn aloittamista esimiehensä kanssa.
Keskustelu Postiskootteri-reittien varautumissuunnitelman käyttöönotosta tulee aina käydä, kun lämpötila laskee alle -15 C asteen. Polkupyöräreiteillä edellä mainittuna poikkeusolosuhteena pidetään mm. sitä, kun lämpötila jakeluun lähdettäessä on alle -20 C.
Mopon ja mönkijän osalta suosituslämpötila on -10 astetta. Terveydelle mahdollisesti aiheutuvan vaaran arvioimiseen vaikuttavat lisäksi mm. tuulen voimakkuus, ilman kosteus sekä matkan pituus, maasto- ja lumiolosuhteet sekä yksilölliset seikat.
Polkupyöräreitti on mahdollista korvata myös liikkumalla jalan, mutta vain niissä tapauksissa, kun polkupyöräreitin pituus on alle 7 km ja jakelussa on mahdollisuus käyttää kärryä apuvälineenä. Myös reitin jakaminen kahden henkilön tekemänä voi tulla kyseeseen.
Jos normaali jakelutyö polkupyörällä, mopolla, mönkijällä tai skootterilla tapahtuvassa jakelussa em. seikkojen takia todetaan mahdottomaksi, otetaan käyttöön reittien varautumissuunnitelma. Jakelutoimipaikoissa tulee olla reittikohtaiset varautumissuunnitelmat polkupyörä, mopo, mönkijä ja Postiskootteri-reittien jakelujärjestelyistä poikkeuksellisissa sääolosuhteissa.
Varautumissuunnitelma sisältää reittikohtaisen arvioinnin kunkin jakelureitin riskeistä sekä vaihtoehtoisen toimintatavan poikkeuksellisissa sääoloissa.
Varautumissuunnitelma tehdään jakelutoimipaikkakohtaisesti esimiehen ja työsuojeluvaltuutetun kesken.
Tässä alla on lueteltu esimerkkejä toimenpiteistä, joita suunnitelmassa voi olla:
Paleltuma voi syntyä myös salakavalasti
Altistuminen kylmyydelle saattaa aiheuttaa riskejä terveydelle. Paleltumavammoja tulee, kun ulkoisen lämpötilan laskiessa ihon verenkierto vähenee. Lämmönsäätelymekanismi pyrkii säilyttämään elimistön ydinlämpötilan kylmässä, ja siksi ääreisosat paleltuvat herkästi. Yleensä paleltumat syntyvät pakkasen ja tuulen yhteisvaikutuksesta, mutta myös pitkäkestoinen kylmäaltistus, jopa lämpötilan ollessa yli 0 °C, voi aiheuttaa paleltuman. Sormien ja varpaiden aktiivinen liikuttelu ylläpitää verenkiertoa ja vähentää paleltumariskiä. Sisätiloihin päästessä voi käyttää lämmittämiseen myös lämmintä vettä. Pinnallisen paleltuman oireita ovat; iholla pistelee ja tuntuu mahdollisesti kipua, iholla on valkoinen laikku, ja paleltumakohta tuntuu kovalta, vähitellen iho muuttuu tunnottomaksi ja mahdollinen kipu lakkaa. Paleltuma voi syntyä myös salakavalasti ilman selvästi tuntuvia oireita.
Syvässä paleltumassa vaurioituu ihon lisäksi myös ihonalaista kudosta. Paleltunut alue jää aluksi hauraaksi eikä kestä kuormittamista, esimerkiksi paleltunut jalkaterä tai varpaat eivät kestä kävelyä. Erityisen vaikeita lisävaurioita voi syntyä, jos sulatettu kohta pääsee jäätymään uudestaan. Paleltuman kanssa pitäisi toimia siten, että lämmittää paleltunutta ihoaluetta esimerkiksi painamalla sitä kevyesti lämpimällä kädellä, kunnes ihon väri palautuu normaaliksi, kovettuma häviää ja tunto palaa. Lämmitettyä kohtaa pitäisi suojata kuivilla vaatteilla, eikä paleltunutta kohtaa saisi hieroa, sillä vamma voi pahentua. Syvä paleltuma vaatii aina lääkärin hoitoa.
Kuinka suojautua paleltumiselta?
Jos olet vaarassa jäähtyä, kannattaa pysyä rauhallisena. Älä yliarvioi voimiasi, koska suorituskyky laskee kylmässä nopeasti. Pue päällesi kaikki mukana olevat vaatteet. Mene tuulensuojaan ja pysy pienessä liikkeessä. Juo runsaasti nestehukan välttämiseksi. Parhaimpia juomia ovat lämpimät, sokeripitoiset mehut. Pakkasella ihon oma rasva on paras suoja kylmää vastaan. Pakkasvoiteet lisäävät helposti paleltumariskiä. Posket, korvat, nenä ja leuka paleltuvat nopeimmin, joten niitä kannattaa aina välillä lämmittää käsin. Viimalta on syytä suojautua kaulaliinalla, kasvosuojaimella tai muulla keinoin. Tuuli, sekä märät tai kosteat vaatteet lisäävät ihon paleltumariskiä. Kertaalleen paleltunut ihoalue on herkkä paleltumaan uudelleen.
Tärkein keino paleltuman hoitamiseksi on päästä kylmästä lämpimiin sisätiloihin. Olosuhteiden on oltava sellaiset, ettei paleltumista pääse tapahtumaan uudestaan. Kun paleltunut kehonosa alkaa sulaa, siihen tulee usein hyvin voimakas kipu. Varpaat ovat herkät paleltumaan. Tuuli ja märät sukat ja kengät lisäävät paleltumariskiä. Ensi oireena kasvojen ihon paleltumavammoissa on ihon vaalea laikku. Pään alueella korvat ovat herkät paleltumaan. Kasvojen ohutta ihoa kannattaa suojata kylmältä esimerkiksi kypäräpipolla tai huivilla. Kasvojen paleltumia hoidetaan samoin kuin muidenkin kehonosien paleltumia.
Muista kerrospukeutuminen
Ravitsemustila, ikä tai huono kunto voivat vaikuttaa alilämpöisyysriskin kehittymiseen. Alilämpöisyys lisää sydämen rytmihäiriön riskiä. Vähäisen alilämpöisyyden tunnusmerkkejä ovat voimakas palelu, vilunväristykset ja ”kanan lihalla” oleva iho. Palelevan henkilön tulisi mennä välittömästi suojaan kylmältä. Lämmintä juotavaa pitäisi nauttia, esim. sokeripitoista mehua. Kuivat vaatteet ja kaikenlainen liikkuminen verenkierron elvyttämiseksi olisi ensisijaisen tärkeää.
Kerrospukeutuminen ja kuivat varusteet ovat hyvä keino suojautua kylmän aiheuttamilta riskeiltä. Paljon myös käytetään erilaisia lämmittimiä käsineissä ja kengissä. Tauko- ja lämmittelypaikkojen suunnitelmallisuutta ja todellisuutta ei voi vähätellä. Yhdistelemällä samoja vaatteita eri tavoin, löydät optimaalisen kombinaation eri sääolosuhteisiin. Kannattaa panostaa aluskerrokseen – niitä ei kannata jättää pois, vaikka lämpötila olisi lauha, vaan ennemmin karsia vaatetusta ylemmistä kerroksista. Lämmöneristyskyvyn säilyttämiseksi on tärkeää, etteivät kerrokset kiristä tai purista. Menetämme paljon lämpöä päämme ja jalkojemme kautta eli siis ei kannata unohtaa kunnon jalkineiden ja päähineen merkitystä.
Hyvillä talvivarusteilla voi purevista pakkailmoistakin nauttia niin töissä, kuin vapaa-aikana!
Marko Koivumäki
Postin työsuojeluvaltuutettu
6.11.2023 - Jarmo Tuominen