PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
28.11.2017
Minulla on ollut ajokortti pian jo lähes 30 vuoden ajan. Edellä mainittuun ajanjaksoon mahtuu sekalainen liuta erilaisia autoja. Ensimmäinen koslani oli kymmenen vuotta vanha Fiat 127 ja ravintoketjun toisesta päästä löytyy uudenkarhea Toyota Auris. Jokaisella autolla on oma käyttöhistoriansa ja ennemmin tai myöhemmin kaikki autot joutuvat erinäisten huoltotoimenpiteiden kohteeksi. Käyttötarkoitus myös oleellisella tavalla muovaa auton käyttöikää. Kaikki tietävät totuuden, että kaupunkiajo jarrutuksineen sekä kiihdytyksineen syö autoa paljon enemmän kuin pelkkä maantieajo. Huolellisella huoltamisella ja ennen kaikkea säännöllisellä pystytään paljon vaikuttamaan auton käyttöikään. Edellä mainittu on tuttua tarinaa jokaiselle autoja omistaneelle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Voisiko tuosta auton omistamisesta olla jotain yhtäläisyyksiä meidän työelämäämme? Olemmehan me postilaisetkin jollain tavalla työnantajamme kalustoa. Hyvin hoidettu ja huollettu henkilöstö on hyvinvoiva yhteisö. Työolosuhteiden parantamisella varmistetaan edellä mainittuja asioita.
Ihminen on yksilö mikä tarvitsee tietynlaista turvallisuudentunnetta, jotta se voi täysipainoisesti keskittyä sille tärkeisiin asioihin. Pirstaloitunut tehokkuutta vaativa yhteiskuntamme asettaa työntekijöille kovia paineita koko ajan. Erilaisissa ikävaiheissa on erilaisia asioita, mitkä voivat estää ihmisen keskittymisen täysipainoisesti ympärillä oleviin asioihin, kuten esim. työhön. Työelämän ensimmäisinä vuosina saattavat huoli toimeentulosta, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ym. haudata alleen kaikki muut asiat niin että ei näe enää metsää puilta. Hiukan vanhempana kun ollaan jo vakiinnuttu työelämään kiinni saattavat ongelmat taas muuttua. Terveystilanne voi pitkällä aikajänteellä muuttua oleellisestikin. Muutokset perhesuhteissa voivat vaikuttaa asuinpaikkaan. Läheisiä voi kuolla tai sitten voi vain tulla avioeroprosesseja tai muita isoja muutoksia. Tutkimusten mukaan joka neljäs suomalainen kokee aikuisikänsä aikana jonkin asteisia mielenterveydellisiä häiriöitä. Tarvitsemme eri ikävaiheisiin enemmän pelimerkkejä ongelmien tunnistamiseen, toimenpiteiden määrittämiseen ja konkretian luomiseen. Vuosien saatossa on toki tehty lukuisia hyviä suunnitelmia edellä mainittujen asioiden saralla, mutta nyt näen erittäin tärkeänä tavoitteena yhteistyössä työnantajan kanssa määritellyn ja laaditun ikäohjelman saamisen alallemme.
Yrityselämä on täynnä hyviä esimerkkejä erilaisista senioriohjelmista. Tavallisesti näissä on ollut kysymys työajan lyhentämisestä ja/tai kuntoutuspaketeista tai jostain sellaisesta, mikä on ollut realistisesti toteutettavissa. Postialakin henkilöstövaltaisena suuressa jatkuvassa muutoksessa purjehtivassa todellisuudessa kulkevana alana tarvitsee ehdottomasti oman ikäohjelmansa. Liiton rooli neuvottelijana em. asioiden esille saamisessa on tärkeä, mutta jos ikäohjelma saataisiin työnantajan kanssa yhteistoiminnassa arvoiselleen paikalle ja saataisiin toimenpiteet käyntiin yhdessä, voisi jotain suurta ja tärkeää olla saavutettavissa. Voisinpa kuvitella, että jos alalle polkaistaisiin jotain hankkeita asian tiimoilta, saattaisi niiden toteuttamiseen lähteä myös pelikavereita mukaan. Työhyvinvointisäätiö, työsuojelurahasto tai joku muu työelämän kehittäjätaho voisivat olla tällaisia. Uskoisin myös, että yritys, joka tulee tällaisten asioiden yhteydessä ulos saa osakseen kosolti positiivista julkisuuskuvaa.
Palatakseni alkuun ja vielä vertaukseen siitä, että autojen omistamisessa on paljon yhteneväisyyksiä työelämän ihmisten murheiden kanssa, pitää todeta että perheessämme olosuhteiden pakosta oleva kakkosauto 11 vuotta vanha Peugeot 206 meni vasta toisella kerralla katsastuksesta läpi pikkuvikojen takia. Lopetankin tämän blogin toteamukseen, että mitäpä jos meidän Peugeotkin katsastettaisiin vain parinkymmenen vuoden välein tai tarvittaessa. Ei ole ihan tuulesta temmattu tuo myytti siitä, että autojamme hoidetaan paremmin kuin ihmisiä…
Marko Koivumäki
työsuojeluvaltuutettu
Turku, saaristo, Vakka-Suomi 20-23
16.9.2024 - Heidi Nieminen