PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
11.12.2017
Keväällä suunnittelin kirjoittavani luottamuksesta, mutta luovuin ajatuksesta keskusteltuani 30 vuoden esimieskokemuksen jälkeen Postilta eläköityneen miehen kanssa. Mies sanoi – pitkän kokemuksen rintaäänellä – että luottamus on niin epämääräinen käsite, ettei voinut suositella minulle koko aihetta. Silti mitä pienemmäksi oma luottamukseni on – varsinkin viime keväästä - kutistunut, sitä tärkeämmäksi tekijäksi se on mielessäni kasvanut. Lena Müller-Salonen kirjoitti luottamuksesta Reitti-lehdessä jonkin aikaa sitten. Tulkitsin hänen ajatuksensa kovin samanlaisiksi omieni kanssa.
Talonpoikaisjärjen mukaan tässä maailmassa on turha elää, ellemme voi luottaa mihinkään. Aina pitäisi olla optimistinen ja odottaa hyviä asioita tuleviksi. Jos suuryrityksen työkulttuurin omakohtaisesti esimiesasemassa kokenut ihminen ei ymmärrä luottamusta, onko syynä se, ettei hän ole siihen koskaan törmännyt? Millainen yrityskulttuuri pitää luottamusta työntekijöiden ja esimiesten kesken sivuseikkana – ehkä jopa ei-toivottuna asiana? Ehkä tietyt yritykset noudattavat jotain muuta periaatetta kuin talonpoikaisjärkeä!
Mediayhteiskunta suosii tarinankerrontaa. Mielikuvia yrityksestä luodaan erilaisin tarinoin. Mielikuvien pitäisi edistää yrityksen kilpailukykyä. Yrityksen tarina täytyy rakentaa arvoista. Jos nämä arvot ovat ristiriidassa johdon valitseman todellisen asiakas- ja kannattavuusstrategian kanssa, jotain on pielessä! Luotu mielikuva leimautuu valheeksi. Tällaisen valhemielikuvan negatiivinen voima moninkertaistuu työntekijöiden mielessä. Koetaan, että luottamusta on käytetty väärin hyväksi. On valehdeltu!
Valhe on niin voimakas sana, että sen ääneen lausumista vältellään. Mutta valhe on aina valhe. Se, joka valehtelee muille, valehtelee aina myös pitkällä tähtäimellä itselleen! Ulos annettua yrityskuvaa ei voi parannella vetoamalla oman organisaationsa ristiriitaisiin tavoitteisiin. Yksi konserni voi näyttää vain yhdenlaista yrityskuvaa!
Yrityskuvaa luodaan joka päivä. Tarinan ja todellisuuden välinen kontrasti erottuu räikeänä riitasointuna niille, jotka haluaisivat luottaa. Lakitermein ilmaistuna tarina on oikeudenmukaisuus ja todellisuus on lainmukaisuus. Kun oikeudenmukaisuus vaihtuu pelkäksi lainmukaisuudeksi, luottamus on tapettu. Tiedottaminen paljastuu avoimuutta vältteleväksi tarkoitushakuiseksi manipuloinniksi. Kyynisyys lisääntyy, mutta luottamus vähenee. Samalla huononee yrityksen pitkän tähtäimen kannattavuus.
Miksi luottamusta aliarvostetaan? Solidaarinen työvoima on työnantajan vahvuus. Jos työntekijä kokee tulleensa väärin kohdelluksi, hän ei voi antaa parastaan. Miten pienellä satsauksella työnantaja saisikaan ihmeitä aikaan työn tehokkuudessa! Se satsaus ei voi olla niin kallis, että romahduttaisi kertaheitolla koko toiminnan kannattavuuden. Jos kannattavuus on yli kymmenen vuotta riittänyt toiminnan jatkamiseen, miksi yksi kuoppakorotus sen voisi romahduttaa? Onko moinen romahdus uskottava - edes luottamuksen arvoinen?
Jos oma työnantaja ei aidosti tue työntekijöidensä hyvinvointia, tukea saa liitosta ja sen tuomista ystävistä. Kun työ on pelkkää taistelua materiasta, luottamus on etsittävä ystävistä, perheestä ja/tai hyvistä naapureista.
Markku Kiviharju
entinen pks-varhaisjakelun työsuojeluvaltuutettu