Järjestö, järjestäytyminen ja järjestäminen

30.10.2025

Järjestäytyminen on varmasti tuttu termi, mutta mitä puolestaan järjestäminen mahtaa tarkoittaa? Tämän kysymyksen äärellä olin nimittäin itse aika hiljattain. Olin mukana PAUn järjestämällä Edunvalvonnan ja yhteistoiminnan jatkokurssilla Haagassa, ja valaistusta tähän aiheeseen toi Mikko Siljander Työväen Sivistysliitosta (TSL). Mielestäni Siljander toi kokonaan uutta näkökulmaa ay-liikkeeseen sekä moniin sen ympärillä tapahtuviin ja vallitseviin asioihin. Minulle alkoi valkenemaan, että yhden sanan takana onkin paljon voimaa – sellaista, jota ei ihan yhdellä lauseella selitetä.

Järjestäminen on liuta erilaisia asioita, joilla järjestäytynyt työpaikka pystyy hoitamaan tehokkaasti mm. erilaisia työsuhteeseen, ja -ehtoihin tai vaikka työilmapiiriin ja -oloihin liittyviä asioita. Tällä toiminnalla varmistetaan, että ammattiliitot ja -osastot pystyvät olemaan aidosti vahvoja, uskottavia ja aikaansaavia. Hyvä järjestäminen on sitä, että ihmisille annetaan mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa. Jokaisella työpaikalla on väkeä, jotka eivät välttämättä itse koe olevansa suoranaisesti johtohahmoja, aktiiveja taikka sellaisia henkilöitä, jotka pystyisivät tuomaan lisäarvoa koko henkilöstön hyväksi. Hyvää järjestämistä on myös se, että tällaiset henkilöt osattaisiin tunnistaa ja jokaisen voimavarat saataisiin hyötykäyttöön.

Mielestäni tätä asiaa olisi hyvä pohtia myös erityisesti ammattiosastoissa ja niiden toimikunnissa.  Kuinka pystyisimme aktivoimaan jäseniämme ja parantamaan järjestämistä alueellamme ja millä keinoin? Postissa järjestäytymisaste on todella mainio vrt. moneen muuhun alaan ja siitä on syytä pitää kiinni ja käyttää se parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi.

Entinen merkittävä kansalaisaktivisti ja yksi nykyaikaisen kansalaisjärjestötoiminnan perustajista sekä suunnannäyttäjistä Saul Alinsky (1909–1972) on todennut: ”Muutos syntyy voimasta ja voima järjestöstä.”

Työpaikalla olisi ihannetilanteessa siis malli, jota noudattamalla esim. erilaiset edunvalvontakysymykset käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin vahvalla yhteistyöllä. Ajatellaan vaikka näin, että työyhteisöstä nousisi jokin asia, joka vaatisi tarkastelua. Voisimme miettiä yhdessä henkilöstön ja paikallisen edunvalvonnan kesken asian laajuutta ja toimenpiteitä sen eteenpäin viemiseksi. Jos ongelma on paikallinen, se saadaan mahdollisesti neuvoteltua tehokkaasti esim. esihenkilön kanssa. Jos asia on sellainen, johon tarvitaan laajempaa näkökulmaa ja ammattitaitoa, se ohjattaisiin ammattiliiton sisällä sellaiselle henkilölle, joka pystyy viemään sitä asiantuntevasti sekä tarvittaessa kovemmin ottein työnantajalle. Järjestäminen on johdonmukaista toimintaa ja yhteistyötä.

Järjestäminen on paluuta järjestäytymisen ja ammattiliittojen toimintaan ja merkitykseen, sekä kertausta siitä, miksi tällainen liike on olemassa ja miksi se on työntekijöiden kannalta tärkeää. Ikään kuin ”paluuta juurille.” On olemassa paljon erilaisia työpaikkoja, joihin valitaan luottamushenkilöitä sekä työsuojelun ja -turvallisuuden parissa olevia henkilöitä eri tasoisiin organisaatioihin, mutta työpaikalta saattaa silti puuttua riittävä aktiivisuus tai yhteistyö. Tämä on ymmärrettävää, sillä työolosuhteet ja maailma muuttuvat jatkuvasti, sekä alituinen muutos helposti hämärtää juuri tätä järjestämisen perusperiaatetta. Nämä asiat tuppaavat elämään ikään kuin taustalla, mutta konkretisoituvat ikävästi siinä vaiheessa, kun työntekijöiden olisi vedettävä yhtä köyttä esim. lakkotilanteessa.

Loppukevennykseksi jokainen lukija voi miettiä itsekseen tai vaikka työkaverin kanssa, minkä vuoksi on aikanaan liittynyt ammattiliittoon. Siinä voi tulla kyseeseen esim. joukkovoima, erilaiset tukitoimet työsuhteen aikana tai sen mahdollisesti päättyessä, verkostoituminen, oman työpaikan kehittäminen tai vaikka mahdollisuus vaikuttaa asioihin konkreettisesti. Jokainen syy on tärkeä. Liityin itse aikanaan ammattiliittoon siksi, että halusin olla osa vastavoimaa työnantajan toimille ja silloin 18-vuotiaana poikana en ainakaan jäisi yksin, mikäli olisin saanut mielivaltaista kohtelua työnantajaltani. Vaikka olen nyt jo hivenen kokeneempi henkilö työelämässä, tämä ajatus ei ole muuttunut miksikään. Se on paremminkin kirkastunut ja nykyään pyrin olemaan aktiivisesti mukana monessa ammattiyhdistystä edistävässä toiminnassa.

Eräs sananlasku kuvastaa tätä asiakokonaisuutta mielestäni hyvin; ”Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu.”

Jouni Parkkonen
järjestöaktiivi
työsuojeluasiamies

Kirjoitus on julkaistu Reitti-lehdessä 5/2025.