Hyvä ihminen, pysähdy hetkeksi - edes ajattelemaan!

31.3.2026

”Ei ole hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi” sanaili Elias Lönnrot 1800-luvulla. Tällä hetkellä elämme ajassa, jossa kiire ja jatkuva suorittaminen ovat saaneet entistä vankemman jalansijan arjessamme. Asiat halutaan tehdä ripeämmin ja samanaikaisesti tahdotaan mennä sieltä, mistä aita on matalin. Jopa sieltä, missä aitaa ei välttämättä ole ollenkaan. Tämä ei suinkaan ole tavatonta, vaan johtuu siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvin mukavuudenhaluinen olento.

Ihminen on kehittänyt ja kouluttanut työkaverikseen esimerkiksi tekoälyn, joka pystyy hoitamaan rutiininomaiset – usein tylsät – asiat nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Näin tehokkuus kasvaa, sillä arvokasta työaikaa jää muihin tehtäviin. Työnantajan silmissä suoriudut ennätysajassa askareistasi ja sinun katsotaan kykenevän käyttämään säästetty aika jälleen uusiin suorituksiin ja tehtäviin edellisten puuhien rinnalla. Postin infotelevisiossa pyöri sattumalta tämän kolumnin kirjoitusviikolla mainos, jossa kannustettiin kertomaan rohkeasti tekoälytoteutuksistaan myös muulle henkilöstölle. Aiheesta kirjoitti Kaarina Kaste Posterissa maaliskuussa 2026. Tulkitsin tässä yhteensattumassa jonkin verran ironiaa, sillä olenhan juuri sivaltanut kyseistä aihetta tekstissäni.

Siirrytäänpä ykkösten ja nollien ääreltä jakelun maailmaan, sillä sielläkin vallitsevat samat lainalaisuudet. Lajittelutyötä on koneellistettu kovalla kädellä ja työnantaja on kehittänyt erilaisia jakelumalleja, joiden ylläpitämiseen vaaditaan yhä vähemmän käsipareja. Kehitys taustalla on jatkuvaa ja saamme pian nauttia ABCDE-kirjainten lisäksi todennäköisesti muistakin aakkosista. Kun yhdistämme edellä mainittuun surmanajoon oman päämme sisällä syntyvän kiireen tunteen, emme palvele toiminnalla ketään muuta, kuin ainoastaan työnantajaa.

Jakelumallien lisäksi tuloaan perusjakeluun tekevät sellaiset kotiin kuljetettavat paketit, joita monessa toimipaikassa on kuljettanut Postin oman henkilöstön sijaan kokonaan tai osittain toinen yritys. Vaikka asia on myönteinen, on sen toteutumisen suhteen oltava tarkkana siitä, miten uudet tuotteet sulautuvat nykyisen jakelumallin rinnalle. Toivomme tietysti maltillisia arvioita reittejä suunnittelevilta henkilöiltä.

Luottamusmies Linda Lundström avasi loistavasti viime kesänä Reitti-lehdessä taukojen merkitystä. Hänen haastattelunsa herätti ainakin minussa kysymyksiä, joita mielestäni jokaisen kannattaa pohtia itsekseen. Huomaatko joskus, että kiirehdit työnteossasi ilman mitään järkevää syytä? Laiminlyötkö ennalta määriteltyjä taukoaikojasi tekemällä töitä yhtäjaksoisesti, tai ajattelet säästäväsi tauon jakelureitin päätteeksi? Katsotko aamulla kimppujen määrää rullakossa miettien, että ainoa keino suoriutua päivästä on yrittää saada kaikki vietyä työajan puitteissa, vaikka se tarkoittaisikin jollain osa-alueella ylimääräistä ponnistelua? Muuttuuko kaasujalkasi paineen alla raskaammaksi tai suositko kaikkia mahdollisia oikoreittejä pienenkin ajansäästön vuoksi?

Nämä kaikki asiat ovat juuri niitä pieniä vivahteita, joiden vuoksi saatat olla mukana luomassa pohjaa lisäreitin lisäreitille ja isossa kuvassa pahimmillaan edesauttamassa henkilöstön vähennystoimenpiteitä. Sokerina pohjalla on tietysti se tosiasia, että kieli vyön alla juokseminen ei kasvata euromääräistä summaa viivan alle kuukauden päätteeksi – päinvastoin saatat tuntea psyykkisesti itsesi väsyneemmäksi ja vähemmän motivoituneeksi.

Jos työtä tehdään rauhallisesti ja määrätietoisesti, se vähentää huolimattomuusvirheitä ja madaltaa huomattavasti riskiä mahdollisten vaaratilanteiden tai ”läheltä piti” -tilanteiden muodostumiselle. Työtä pystyy tekemään reippaalla otteella ja asenteella, huomioiden samalla kuitenkin omat voimavaransa.

Tällaisella pohdinnalla ei haeta ääripäätä kummaltakaan suunnalta, vaan pyritään keskittymään ja viemään keskustelua siihen, millä keinoilla jokainen voisi antaa töissä parhaan panoksen, mutta tuntea myös arvonsa ja paikkansa. Kiireen tunne sekä vaikeus pysyä aloillaan tuskin ovat pelkkiä sukupolvikokemuksia, mutta voidaan totisesti alleviivata, että tämä trendi on nousujohteinen nyky-yhteiskunnassa.

Kenenkään ei tarvitse kaikessa hiljaisuudessa olla sankari, joka venyy päivästä toiseen.

Jouni Parkkonen
Postityöntekijä, työsuojeluasiamies