PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
3.7.2018
Muistuipa näin kesälomaa odotellessa mieleen reilut 15 vuotta sitten käymäni ”oma jaksaminen”- kurssi Pärnussa. Se oli tarkoitettu edunvalvontatoimessa toimiville, jossa ihan oikeesti mietittiin syntyjä syviä (sanottakoot, että se ei ollut työaikaa sinänsä, vaan lomaa piti ottaman ja kurssiaika oli syksy).
Kurssia varten piti tehdä essee vapaavalintaisesta aiheesta kuitenkin niin, että aihepiiri liippasi liki omaa olotilaa, työympäristöä jne.
Tuosta muistelostani johtuen kaivoin esiin esseen, jonka siis ennakkotehtävänä tein ja kurssilla esitin. Aihe olikin varsin ajaton ja yllättäen monet sen sisältämät ajatukset, mielleyhtymät ja asiasisältö sopii varsin hyvin tähän nykyaikaankin. Eihän ihminen juurikaan ole muuttuneet isommin noista ajoista.
Esseeni perustui amerikkalaisen professorin ja psykoterapeutti Wayne Dyerin kirjaan ”Uskalla rikkoa rajasi”.
Sittemmin olen lueskellut Dyerin kirjaa ”Hyväksy itsesi - uskalla elää” ja mielestäni nämä hänen molemmat opuksensa ovat hiemankin filosofiasta kiinnostuneille tutustumisen arvoiset.
Dyerin ajatusmaailmaa voidaan niputtaa muutamaan esimerkkilauseeseen, joista varmaan jokainen kuittaa vähintään yhden toimintatavan omakseen:
Kuittaan Dyerin opeista suurimman osan, etenkin ne kohdat, joilla hän osoittaa elävämme varsin autoritäärisessä, perinteisiin oppeihin ja arvoihin, näkemyksiin, oletuksiin jne. perustuvassa maailmassa. Teemme kaikkemme tullaksemme hyväksytyksi, emme siis uskalla olla oma itsemme (enkä tarkoita, että pitäisi elää niin kuin kuuluisat Ellun kanat- ainakaan aina)
Hyviä yhtymäkohtia eloomme ja tapoihin suhtautua asioihin kuvaa myös hänen ajatelmansa ja havaintonsa käyttäytymismalleistamme (jotka suurelta osin perittyä oppia). Vai väittääkö joku, että päästessään vaikkapa neljän viikon kesälomalle ei heti loman toisella viikolla jo murehtisi kahden viikon päästä koittavaa töitten alkua tai lauantaina maanantaiaamun tulevia koitoksia. Sellaistahan se elomme ja vapaa- ajan viettomme on, eikö..?
Dyerin mukaan emme osaa elää hetkessä. Tarkoittaa siis sitä, että aina ajattelemme joko historiaa (ennen kun kaikki oli paremmin) tai huomista. Verrataanpa vaikkapa pikkutenavan puuhailuun pihamaalla. Hän saattaa kirmata, jahdaten esimerkiksi perhosta, kun yhtäkkiä seisahtuu havaitessaan jotain uutta ja mielenkiitoista (tai mieleen tulee joku aivan eri juttu). Tenava pysähtyy, seuraa katseellaan uutta mielenkiinnon kohdetta ja sen jälkeen jatkaa jahtailuaan. Tähän me vanhemmat emme pysty, ikävä kyllä.
Usein elämme eloamme täysin vanhojen rutiinien pohjalta. Elämä pyörii omaa rataansa, eikä me mietitä sen syvemmin elämän tarkoitusta ja merkitystä. ”SitKu”- elonopin mukaisesti ajattelemme, että kyllä sitä kerkeää sitten kun ollaan eläkkeellä ja kiikkustuolissa miettiä näitä elämän syntyjä syviä, muitten ”kivojen hommien” ohessa.
Mutta pysähtymällä ja kuuntelemalla alkaa sisimmästä nousta viestejä, joita arjen rutiinipyörityksessä emme ole huomanneet. Esiin nousee iloa ja kaipuuta, samalla myös surua tai muita tukahdutettuja ja kieltämiämme tunteita. Me tarvitsemme tätä pysähtymistä ja tiedostamista, koska ne Dyerin mukaan ovat avain omaan henkiseen kasvuun.
”Ehdoton rehellisyys edellyttää kykyä tunnistaa itsensä ja ainutlaatuinen ihmisyytensä. Se merkitsee sitä, että ihminen pystyy vastaamaan kysymykseen kuka minä olen joutumatta käyttämään kaavamaisia nimilappuja ja tilastotietoja” (Wayne Dyer).
…yritän jälleen ottaa loman loman kannalta eli en isommin murehdi huomista. Toki varallisuustaso on sitä luokkaa, että aivan huolettomasti elää ei voi. Mutta yritän, vaikka piruuttani 😊
Kesäterveisin Juha ”Jiitee” Torvinen, pääluottamusmies ja jonkin sortin korpifilosofi
”Nauttikaa elämästä, elämä on sinua varten” (W. Dyer).
20.11.2017 - Heidi Nieminen