Posti pörssiin

19.9.2025

Perjantaiaamu alkoi Postin pörssiuutisella. Valtio suunnittelee Posti Group Oyj:n listaamista Nasdaq Helsingin pörssilistalle. Asia ei tullut yllätyksenä, vaan se on ollut julkisissa ja ei niin julkisissa spekulaatioissa aina siitä asti, kun nykyisen maan hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin isot investointitarpeet, joiden rahoitus kerrottiin katettavan valtio-omaisuuden myynnillä.

Aloitan uutisen hyvistä puolista, joita ei toki montaa ole. Hyvää on se, että listaamista suunnitellaan koko konsernin osalta eli ei esimerkiksi sellaisella yhtiön pilkkomismallilla mitä päähallituspuolue kokoomus esitti omassa vaaliohjelmassaan ennen eduskuntavaaleja. Pilkkomista esitti myös 17.9. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg. Näillä tahoilla on toki omat intressinsä esittää tällaista, mutta yrityksen ja sen henkilöstön kannalta tämä malli olisi ollut tuhoisa, josta hyvänä tai ehkäpä ennemminkin huonona esimerkkinä toimii Tanska.

Postnord Danmark eli Tanskan Posti ilmoitti aiemmin tänä vuonna lopettavansa kirjejakelun Tanskassa tämän vuoden lopussa. Syitä tähän on varmasti useita, mutta yksi asiaan isosti vaikuttava tekijä on se, että Tanskassa paketit ja muu posti kulkivat omissa jakeluverkoissaan. Meillä ne kulkevat isossa osassa maata samassa jakeluverkossa ja tämä tietysti tekee Suomessa Postin jakeluverkosta tehokkaan. Jos yritys listaamisen yhteydessä oli pilkottu, niin jaettavat tuotteet olisivat jakaantuneet useampaan verkkoon ja olisimme sen jälkeen olleet alalla Tanskan viitoittamalla tiellä. Onneksi näin ei ole käymässä.

Useampi media on kysynyt, että pelottaako listaaminen henkilöstöpolitiikan näkökulmasta. Tällä ilmeisesti ajatellaan yksityisen omistuksen hakevan tehokkuutta henkilöstön selkänahasta. Jokainen postilainen tietää, että Postissa on reilun kymmenen vuoden aikana ollut jatkuvasti päällä muutosneuvottelu tai useampi, joten valtio-omistajuus ei ole estänyt isoja henkilöstövähennyksiä ja tehokkuuden maksimointia. Mutta ei yksityinen omistus tätä tehokkuusajattelua tietenkään vähennä.

Kansalaisena ja yhteiskunnan kannalta Postin listaaminen huolestuttaa. Posti on osa maan huoltovarmuusketjua ja kokonaisturvallisuutta, josta myös puolustusvaliokunta on välillä muistuttanut. Postin jakeluverkot ovat sellaista peruspalveluinfraa, jonka yksityistämistä on usein jälkikäteen harmiteltu. Esimerkkinä samanlaisesta infrasta toimii muun muassa sähköverkot – aika moni on niiden yksityistämistä pitänyt jälkikäteen isona virheenä.

Tanskan tilanteesta voi ottaa myös mahdolliset uudet omistajat oppia. Tanskassa jo viitisen vuotta sitten silloinen Postin johto ja henkilöstön edustajat totesivat, että yritys oli tehnyt ison virheen. Hiipuva kirjejakelu päätettiin hoitaa ”loppuun” niin sanotusti vasemmalla kädellä ja panostaa kasvavaan pakettibisnekseen. Muutaman vuoden päästä huomattiin, että yrityksellä voi olla vain yksi maine ja se oli onnistuttu romuttamaan, kun sitä perinteistä postinjakelu ei hoidettu kunnolla ja luonnollisesti huonon maineen kärsijäksi joutui myös verkkokauppaliiketoiminta. Tämä toivottavasti Suomessa hoidetaan paremmin, oli omistajana sitten kuka tahansa.

Postin arvon osalta julkisuudessa on ollut tähän mennessä esillä sellainen luku kuin 400 miljoonaa euroa. Ja kun valtio on ilmoittanut jäävänsä mahdollisen listaamisen jälkeen enemmistöosakkaaksi, niin myymällä noin puolet konsernista, kilahtaisi valtion kassaan 200 miljoonaa euroa. Jossain mediassa oli jo keretty laskemaan, että tuolla summalla hoitaa ensi vuonna valtion lainanhoitomenoja noin kolme viikkoa. Lukujen valossa on pakkoa sanoa, että ei Postia rahan takia olla myymässä. Ehkäpä valtio-omistajan vallalla oleva ideologia on tässäkin asiassa pääosassa.

Heidi Nieminen
Puheenjohtaja