PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
6.4.2018
Mietin pitkään, milloin olen Postin palveluksessa kuullut tuon sanan ensi kertaa. Lopuksi päädyin kasvojen kautta mietinnässäni työterveysaseman työfysioterapeuttiin. Hän puhui tuosta oudosta hienon tuntuisesta sanasta, joka ei nuoreen mieheen silloin tarttunut. Olin kyllä ihmetellyt ääneenkin, miksi postisäkit tyhjennetään lattialle, kun ne voisi tyhjentää sille isolle pöydällekin. No niin oli aina tehty, sanoivat kokeneemmat. Samoin jakelureppua sai kantaa, miltä itsestä hyvältä tuntui. Hikirapuissa sai mennä niin monta porrasta kerrallaan, kun pystyi.
Se oli sitä huoletonta nuoruusaikaa, kun missään ei tuntunut kuluttava työtapa. Kukaan ei ohjeistanut, että tee vähemmän rasittavalla tavalla. Paitsi eräs Timo, joka pakettihäkkejä tyhjennettäessä meni häkkiin sisälle ja nosti paketteja kyykistyen jaloillaan. Toiset nauroivat hänelle: ”Eihän tuosta mitään tule, homma kestää ja kestää”. Timo muuten kyllästyi tuohon, lähti Postista ja opiskeli fysioterapeutiksi. Miksiköhän?
Omalla postiuralla edunvalvontaan mukaan tullessani olin jo oppinut selällä nostamisen tuomat vaivat ja riskit. Olin jo monesti kuullut ”käsi käymään, ei tänne miettimään ole tultu”-lauseen pomoilta tai aikaurakkaa tehneiltä työkavereilta.
Se korpesi ja aikaansai kipinän, josko voisi itsekin vaikuttaa siihen ergonomiaan työpaikalla. Siirryin työsuojeluvaltuutettuna tilanteeseen, jossa pystyin seuraamaan miten postityöntekijät oikeasti toimivat. Työopastuksessa oli ja on edelleen sattumanvaraista kuka ja millaisilla työtavoilla opettaa fyysisesti rasittaviin, toistotyötä oleviin postitöihin. Siitä se lähtee liikkeelle, lyhyt oppimäärä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Siten tekevät useimmat postityöntekijöistä, miten on opetettu. Tehdään vain töitä, eikä mietitä riittävästi onko tapa järkevin ja kropalle terveellisin. Jotkut oppivat, useimmiten kovimman kautta.
Vaivat ja sairaslomat ovat seurauksia näistä. Selkeästi suurin syy Postin sairaspoissaoloihin ovat tuki- ja liikuntaelinvaivat.
Töiden suunnittelu, työympäristö ja työssä käytettävät välineet ovat kaikki ergonomian kannalta tärkeitä. Aikanaan posti koulutti suunnittelijoita ergonomian oppeihin. Tutkimusten avulla oli todennettu lajitteluhyllykenttien ylä- ja alahyllyjen sekä ylä- ja alakulmien olevan ylä- ja alaraajojen tuki- ja liikuntaelinvaivoihin kriittisimmät. Joten niitä piti poistaman käytöstä. Vaan miten kävi? Muutokset olivat usein näennäisiä. Vedottiin tilojen ahtauteen ja väitettiin paremman ergonomian vaativan suunnittelulta aikaa, joka oli tarkoitettu toisiin asioihin jatkuvien muutosten postissa. Voidaan sanoa pääosan tarvittavista muutoksista jääneen tekemättä.
Jotkut suunnittelijat pystyivät kuitenkin tekemään ergonomisesti parempia hyllykenttiä. Palaute työntekijöiltä oli myönteinen. Mitä se käytännössä vaati? Esimerkiksi Raumalla 5 karkealajitteluhyllyä, noin 3 neliötä tilaa ja niin olivat alahyllyjen alimmat keltaiset laatikot yli 20 cm korkeammalla kuin aiemmin. Näin alimmat kurottelut jäivät pois.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että varsin pienillä kustannuksilla voidaan oikeasti tehdä parempaa ergonomiaa. Toinen esimerkki: eräs pitkään postilaisia kuntouttanut fysioterapeutti ihmetteli jo 90-luvun lopulla, ”miksi postilaiset laskevat laatikoita, nippuja ja paketteja lattialle, onhan teillä pöytiä, rullakoita ja siirtokärryjä”. Samaa olin kummastellut ja todennut sen olleen opittu työtapa, jolla näennäisesti säästetään aikaa. Nostetaan selkä huonossa asennossa muutama nippu kainaloon, ja viedään ne kimppurullakkoon. Kunhan on ensin selvitty kompastumatta niistä muiden lattialla pitämistä laatikoista ja nipuista.
Kun tapasin samaisen fysioterapeutin erään yhteistyöpäivän yhteydessä 20 vuoden jälkeen, hän ihmetteli välittömästi eikö teillä postissa ikinä opita jättämään tuota lattiatyöskentelyä! Mistä se on kiinni? Häpeäkseni sanoin, että ”Vanhoista työtavoista poisoppiminen, työnopastuksen ja perehdytyksen heikkoudet saavat yhä kumartaa postien saamisella asiakkaille”. Juhlapuheissa posti välittää työhyvinvoinnista, mutta lähimmällä esimiestasolla on kiire selviytyä työpäivästä ja jakajilla on yhä urakkavaihde päällä.
Nyt tämä ergonomia-ongelma on siirtynyt jakeluautoihin, kun lajittelua tehdään autossa. Paremman ergonomian saamiseksi jakajat asettavat vastoin turvallisuusohjeita osoitteettomien nippuja kojelaudalle. Mutta miksi? ”Muuten eivät niska, olkapää, kädet ja selkä kestä”.
Nyt Posti suunnittelee jakeluautosta kolmesta laatikosta jakamista. Missä tulee ergonomia ja työhyvinvointi? Työterveyshuolto on tehnyt varsin yksiselitteisiä raportteja autojakelun tuki- ja liikuntaelinriskeistä. Niitä on toimitettu suunnitteluista vastaaville. Tulos: ”karavaani kulkee ja koirat haukkuu”. Kun nopea raha ja tehokkuus ovat mottoja, on työntekijän työhyvinvointi, kuten jo aiemmin mainitsin vain sana juhlapuheissa. Todella murheellista.
Kari Salonen
työsuojeluvaltuutettu
Posti Tuotanto
Pirkanmaa-Satakunta ja Varsinais-Suomi
PS. Vielä nöyrä kiitos runsaista myönteisistä palautteista Yyterin Talvipäivien osalta.
8.2.2019 - Jari Hokkanen