PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
Ilmailualan Unioni IAU:n puheenjohtaja Juhani Haapasaari muistelee kirjoituksessaan miten ilmailualan työehtoja yritettiin vaihtaa ja miten yritys kaatui työntekijöiden järjestäytymiseen.
Finnair solmi elokuussa 2012 kumppanuussopimuksen lentojen ateriapalveluista. Siinä tytäryhtiönä toimineen Finnair Cateringin määräysvalta siirtyi Lufthansan holdingyhtiölle ja nimi muuttui LSG Sky Chefs Finland Oy:ksi. Sopimus tehtiin viideksi vuodeksi kolmen miljoonan euron vuosittaista korvausta vastaan. Tiedottaessaan järjestelyistä Finnair kertoi tavoitteenaan olevan
yhdeksän miljoonan euron vuosisäästöt ilman, että sopimuksella olisi vaikutusta työntekijöiden työehtoihin. Ne määräytyisivät jatkossakin Ilmailualan unioni IAU:n ja Palvelualojen työnantajat Paltan välillä solmitun Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen mukaisesti.
Vuosi tästä, syyskuussa 2013, LSG ilmoitti eronneensa Paltasta ja liittyneensä Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa:n jäseneksi sekä vaihtavansa työehtosopimusta loka-marraskuun vaihteessa, kun IAU:n ja Paltan välisen työehtosopimuksen sopimuskausi päättyisi.
Työehdot määräytyisivät tämän jälkeen MaRa:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM:n välillä solmitun Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevan työehtosopimuksen mukaisesti. Muutos koskisi 435 työntekijää. Ilmoitushetkellä IAU:lla oli LSG:ssä 403 jäsentä. PAM:lla jäseniä ei ollut.
Työntekijöiden näkökulmasta LSG:n ilmoitus merkitsi sitä, että yhtiö oli maksattamassa heillä Finnairin kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvät 15 miljoonan euron korvaukset. Siirtyminen MaRa:n ja PAM:n väliseen työehtosopimukseen toisi yksin ansiotasoon keskimäärin 30 prosentin pudotuksen muiden työehtoheikennysten ohella.
Ajaakseen päämääräänsä LSG käynnisti työntekijöille suunnatun tiedotuskampanjan. Yhtäältä siinä annettiin ymmärtää, että pelkästään työnantajan järjestäytyminen määrää sovellettavan työehtosopimuksen. Toisaalta samaan aikaan puhuttiin tuotannon siirtämisestä Viroon vaihtoehtona työehtosopimuksen vaihtamiselle. Tavoitteena oli saada työntekijät järjestäytymään IAU:sta PAM:iin ja sitoa heidät sitä kautta työrauhaan, kun sopimus vaihtuisi.
Todellisuudessa vaikutusmahdollisuudet vastapuolen järjestäytymiseen olivat kuitenkin - puolin ja toisin -olemattomat. Lokakuun lopussa, päivää ennen työnantajan julistamaa h-hetkeä, IAU:n jäsenmäärä ylitti sen työntekijämäärän, jota työnantajan alkuperäisen ilmoituksen mukaan työehtosopimuksen vaihdos koskisi. Tätä selitti mahdollisten työtaistelujen varalta palkatut uudet työntekijät, jotka hekin olivat liittyneet IAU:hun.
Näistä lähtökohdista käsin marssijärjestys oli selvä. Sen jälkeen, kun IAU:n ja Paltan välinen työehtosopimus olisi uudistettu, sitä vaadittaisiin noudatettavan myös LSG:ssä. Varsinaisia työehtosopimusneuvotteluja oli kuitenkin hidastanut Paltan ilmoitus jättäytyä ulos työllisyys- ja kasvusopimuksesta koko toimialan osalta. Tämän johdosta IAU ja Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY päättivät yhdessä jättää ennakkoilmoitukset työnseisauksista lentoliikenteeseen. Lisäksi IAU antoi erilliset ilmoitukset työnseisauksista LSG:ssä.
Vastaanotettuaan ilmoitukset valtakunnansovittelija käynnisti sovitteluprosessin, jota käytiin kahdessa eri pöydässä. Toisen muodosti IAU:n ja SLSY:n sekä Paltan välinen pöytä työehtosopimusten uudistamiseksi. Toisessa osapuolina olivat IAU ja LSG, riidan koskiessa yhtiössä sovellettavaa työehtosopimusta.
Kuten jo etukäteenkin oli ennustettavissa, LSG:tä koskevassa työriidassa ratkaisuun pääseminen tuli olemaan työläämpää. Yhtiötä sovittelussa edustaneen MaRa:n toimitusjohtaja toisti sovittelutapaamisesta toiseen hallituksensa päätöstä, jonka mukaan MaRa solmii työehtosopimuksia vain ja ainoastaan PAM:n kanssa, eikä LSG neuvottele erillissopimuksesta IAU:n kanssa.
Paltan kohdalta neuvottelujen kariutumisessa ja sovitteluun päätymisessä oli sen sijaan kyse ennemminkin yhdistyksen sisäpoliittisesta näytöksestä kuin mistään muusta. Palta ymmärsi irtautumislinjauksensa keskitetystä ratkaisusta olevan epärealistinen.
Marraskuun puolessa välissä muut kuljetusliitot ilmoittivat tukitoimistaan, jos sopua työriidoissa ei saavutettaisi. Uhanneiden työnseisausten sekä tukitoimien välttämiseksi, ja tilanteen realiteetit huomioon ottaen, sovittelija päätyi antamaan sovintoehdotuksensa samassa yhteydessä kaikkiin kolmeen työriitaan. Lentoliikenteen työehtosopimukset uudistettaisiin työllisyys- ja kasvusopimuksen pohjalta ja LSG:ssä noudatettaisiin jatkossakin IAU:n ja Paltan välistä sopimusta.
Osapuolet hyväksyivät odotetusti sovintoehdotukset lukuun ottamatta LSG:tä. Tämän takia jo annetut ilmoitukset työnseisauksista jäivät voimaan ja paine LSG:tä koskevan työriidan ratkaisemiseksi kasvoi edelleen.
Sovittelun jatkuminen IAU:n ja LSG:n kesken johti uuteen sovintoehdotukseen. Se ei käytännössä poikennut aiemmasta, mutta tällä kertaa LSG hyväksyi sovintoehdotuksen. Yhtiön toimitusjohtajan medialausuntojen perusteella kyse ei kuitenkaan ollut neuvotteluista ja sovintoratkaisusta, vaan ammattiyhdistysliikkeen diktatuurista, joka tulisi johtamaan ”radikaaleihin leikkaustoimiin ja uraauurtavaan uudelleenjärjestelypro-sessiin”.
Uhosta huolimatta LSG:n radikaaleimmaksi ratkaisuksi tämän jälkeen jäi paluu Paltan jäseneksi, kun yhtiön suurin keksintö – pienin palkka – jäi toteutumatta. Kolmea vuotta myöhemmin, marraskuussa 2016, LSG ilmoitti vetäytyvänsä koko kumppanuussopimuksesta.
Yhtiön nimi on nykyisin Finnair Kitchen. Työntekijöiden työehdot määräytyvät edelleen IAU:n ja Paltan välisen sopimuksen mukaan ja heidän määränsä on hieman kasvanut.
Juhani Haapasaari
Kirjoittaja on Ilmailualan Unioni IAU:n puheenjohtaja
Seurattuani Postin tapahtumia, olen oudoksunut julkisuudessa esiintyneiden ”asiantuntijoiden” lausuntoja siitä, kuinka ainoastaan työnantajan järjestäytyminen ratkaisisi noudatettavat työehdot. Näin yksioikoisissa analyyseissa sivuutetaan työntekijöiden järjestäytyminen sekä sen suhde työehtosopimuslakiin ja lakiin työriitojen sovittelusta.
Niinpä päätoimittaja Juha Pöyryn pyyntö kirjoituksesta Reitti-lehteen avasi hyvän tilaisuuden valottaa asiaa laajemmasta näkökulmasta esimerkillä siitä, miten ilmailualan työehtoja yritettiin vaihtaa sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti keittiön kautta, ja miten yritys kaatui työntekijöiden järjestäytymiseen. Tilanne vastasi koko lailla nyt Postissa vallitsevaa tilannetta.
Työehtosopimuslain mukaan työehtosopimukseen ovat sidottuja työntekijät, jotka ovat sopimukseen sidotun yhdistyksen jäseniä. Työrauhavelvoite on seurausta työehtosopimuksissa olevista asianomaisista määräyksistä.
LSG:n tapauksessa työrauhavelvoite yhtiössä siirtyi IAU:n jäseniltä PAM:n jäsenille siinä kohtaa, kun työnantaja ilmoitti siirtyneensä noudattamaan MaRa:n ja PAM:n välistä työehtosopimusta. Jos Posti tekee vastaavan liikun siirtymällä Medialiiton ja Teollisuusliiton väliseen Jakajia koskevaan työehtosopimukseen, työrauhan piirissä ovat 1.11.2019 alkaen vain Teollisuusliiton jäsenet.
Työrauhavelvoitteen päättyminen antaa mahdollisuuden jättää työriitalain mukaisia ennakkoilmoituksia työnseisauksista valtakunnansovittelijalle. Näin toimi IAU ja näin toiminee myös PAU. Ilmoituksen saatuaan sovittelija kutsuu työriidan osapuolet sovitteluun, jos hän katsoo sen asianmukaiseksi tai jompikumpi työriidan osapuoli sitä pyytää.
Itse sovittelussa sovittelijan tehtävänä on pyrkiä johtamaan riidan osapuolet sovintoon lähinnä heidän omien ehdotustensa ja tarjoustensa perusteella, joihin sovittelijan on ehdotettava sellaisia myönnytyksiä ja tasoituksia, mitä tarkoituksenmukaisuus ja kohtuus näyttävät vaativan.
Näin ollen viimeistään sovitteluprosessin käynnistymisen myötä tullaan tilanteeseen, jossa työnantajan järjestäytymisellä ei ole sen suurempaa painoarvoa kuin työntekijöidenkään järjestäytymisellä. Sovittelussa sovintoa haetaan joka tapauksessa työriidan osapuolten välille. LSG:n työriidassa ne olivat IAU ja LSG, Postin työriidassa ne ovat PAU ja Posti.
Samaan hengenvetoon on kuitenkin hyvä todeta, että aikanaan LSG:n ja nyt Postin pyrkimykset vaihtaa työehtosopimusta ovat työmarkkinoiden ääri-ilmiöitä. Vakiintuneissa työmarkkinaolosuhteissa työntekijöiden järjestäytyminen ja siihen sidottu työrauha toimivat luonnollisena pidikkeenä sille, ettei työnantajalla ole halua siirtyä noudattamaan työehtosopimuksia, joilla ei ole edustavuutta työntekijäpuolella.
Kirjoitus on julkaistu Reitti-lehdessä 8/2019