PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
Määräaikaisen työsopimuksen perusteeksi ei kelpaa pelkkä käyttäjäyrityksen toimeksiannon kesto. Näin linjasi korkein oikeus 16.5.2019 antamassaan ennakkopäätöksessä. Tapauksessa 13 vuokratyöntekijää oli työskennellyt muun muassa keräilijän, varastotyöntekijän ja asentajan tehtävissä useissa peräkkäisissä määräaikaisissa työsuhteissa. Työsopimuksiin kirjattuina määräaikaisuuden perusteina oli vaihdellut muun muassa kausiluonteinen työ, tuotanto- ja palveluhuipun tasaaminen, toimeksiantajan tilapäinen työvoiman tarve tai asiakkaan määräaikainen tilaus.
Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, olivatko määräaikaisuuksien perusteet päteviä vai tuliko työsuhteita pitää toistaiseksi voimassa olevina. Tapaus on siinä mielessä merkittävä, että vastaavia määräaikaisuuden perusteita käytetään varsin usein henkilöstöä vuokraavien yritysten työsopimuksissa.
Korkein oikeus totesi ensinnäkin, että peräkkäisten työsopimusten lukumäärä oli vaihdellut kolmesta noin kymmeneen ja työsuhteet olivat kestäneet yhteensä noin vuodesta vajaaseen kolmeen vuoteen. Itse ratkaisussa oikeus kiinnitti huomiota siihen, että pelkkä epävarmuus tarjottavan työn riittävyydestä ei yksinään ole hyväksyttävä syy käyttää määräaikaisia työsopimuksia. Yleisenä määräaikaisuuden perusteena yrityksessä oli käytetty "tilapäistä työvoiman tarvetta" tai "asiakkaan määräaikaista tilausta". Korkeimman oikeuden mielestä ilmaisut olivat niin yleisiä, ettei niiden perusteella voinut arvioida työvoiman tarpeen tilapäisyyttä. Lisäksi määräaikaisuuden perusteet eivät olleet sidoksissa mihinkään objektiivisesti havaittavissa olevaan tapahtumaan. Kun määräaikaisuutta ei voitu selittää muulla kuin käyttäjäyrityksen toimeksiannon kestolla, korkein oikeus katsoi, että määräaikaisten työsopimusten käytölle ei ollut riittävää perustetta ja työsuhteet tuli katsoa toistaiseksi voimassa oleviksi.
Kyseisessä tapauksessa työntekijöiden työsuhteet olivat päättyneet, kun heidän viimeiset määräaikaiset sopimukset olivat päättyneet eikä niille ollut tullut jatkoa uuden määräaikaisuuden tai toistaiseksi voimassaolevan työsuhteen muodossa. Työsuhteet olivat siis päättyneet ilman irtisanomisaikaa. Korkein oikeus katsoi, että työntekijöillä oli tässä tapauksessa oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkka. Sen sijaan korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä työntekijät eivät saaneet, koska korkein oikeus katsoi, että tapauksessa työnantajalla olisi ollut oikeus päättää työsuhteet tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
Johtopäätöksenä tuomiosta voidaan todeta, että henkilöstöä vuokraavien yritysten pitää pystyä perustelemaan määräaikaisen työsuhteet perusteet paremmin kuin vain viittaamalla asiakasyrityksen tilauksen kestoon.
Korkeimman oikeuden ratkaisu on luettavissa kokonaisuudessaan korkeimman oikeuden internetsivuilta ja Finlex-palvelusta. Parhaiten tapauksen löytää tunnisteella KKO 2019:45.