PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
Kun työkyky alenee, voidaan ratkaisuja työssä jatkamisen tueksi lähteä hakemaan työterveysneuvottelulla. Työterveysneuvottelussa sovitaan työssä jatkamisen mahdollisuuksista yhdessä työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon kanssa, muistuttaa PAUn työympäristöasiantuntija Ida Nummelin.
Fyysisesti raskas työ ja pitkät työurat samoissa tehtävissä ovat postilaisille tuttuja. Valitettavan usein niin ovat myös ajan myötä ilmaantuvat ongelmat työkyvyssä ja työssä jaksamisessa. Esimerkiksi kun pitkä sairausloma lähenee loppuaan, saa moni kutsun työterveysneuvotteluun, mikä saattaa tuntua vieraalta ja uhkaavaltakin. Tueksi neuvotteluun voi pyytää esimerkkisi työsuojeluvaltuutetun ja neuvottelusta voi keskustella etukäteen myös työterveyshuollon kanssa. Työterveysneuvottelusta voi halutessaan myös kieltäytyä.
Oikein toteutettuna työterveysneuvottelu on hyvä työkalu onnistuneen työhön paluun turvaamiseksi pitkän sairauspoissaolon jälkeen. Neuvottelua voidaan hyödyntää myös tilanteissa, joissa ratkaisuja tarvitaan esimerkiksi toistuvien sairauspoissaolojen, työuupumuksen tai työyhteisön ongelmatilanteiden vuoksi. Hyvin toteutettu työterveysneuvottelu auttaa turvaamaan mahdollisuudet työssä jatkamiseen ja jopa työkyvyn paranemiseen. Käytännössä neuvotteluissa etsitään ratkaisuja yhdistämällä työpaikalla tehtävää työn ja työympäristön muokkausta ammatillisen kuntoutuksen ja työterveyshuollon työkyvyn tuen toimenpiteisiin.
Lähtökohtana jokaisessa työterveysneuvottelussa tulisi olla kunkin työntekijän yksilöllinen tilanne. Neuvottelut tuleekin käydä niin, että työtekijä kokee, että hänen työkykyongelmiinsa pyritään aidosti löytämään ratkaisuja. On hyvä muistaa, että työterveysneuvottelut ovat luottamuksellisia ja niissä keskustellaan työkykyyn liittyvistä asioista – ei siis terveyteen liittyvistä asioista, ellei työntekijä itse niin tahdo.
Työterveysneuvotteluun on hyvä valmistautua. Työterveysneuvottelu on monelle uusi ja vieras tilanne. Kannattaa siis olla yhteydessä työterveyshuoltoon jo ennen varsinaista neuvottelua. Työterveyshuollosta voi saada ohjausta ja neuvontaa itse neuvottelutilanteeseen. Työterveyshuollon kanssa on myös hyvä keskustella omista työhön paluuseen liittyvistä tavoitteista jo ennen kuin neuvotteluihin ryhdytään.
Ennen neuvottelua on myös hyvä miettiä, miten itse kokee oman työkykynsä ja mitä toivoisi työkyvyn tueksi. Neuvotteluissa keskustellaan paljon myös työssä selviytymiseen vaikuttavista asioista, joten niitä kannattaa pohtia etukäteen ja valmistautua käymään niistä keskustelua.
On viisasta kirjata itselleen ylös omat toiveet sekä valmistautuessa esiin nousevat kysymykset. Neuvottelussa käytävään keskusteluun on helpompi osallistua, kun tukena on muistilista, johon on kirjannut itselleen tärkeät asiat ylös. Tarvittaessa valmistautumista voi tehdä myös yhdessä työsuojeluvaltuutetun kanssa.
Työterveysneuvottelussa keskustellaan työkykyyn ja työhön liittyvistä asioista. Terveyteen liittyvistä asioista keskustellaan vain niiltä osin kuin työntekijä haluaa. Tästä syystä on hyvä etukäteen keskustella työterveyshuollon kanssa asioista, jotka on hyvä tuoda neuvottelussa esiin. Samalla on hyvä sopia niistä asioista, joista ei halua neuvottelussa keskusteltavan. Työterveyshuollolla on myös työterveysneuvottelussa salassapitovelvollisuus työntekijän terveyteen liittyvissä asioissa.
Vaikka terveyteen liittyvistä tiedoista ei neuvottelussa haluaisikaan keskusteltavan, on hyvä huolehtia siitä, että työterveyshuollolla on käytössä kaikki tarvittava tieto työkykyyn ja terveyteen liittyen – kattavat taustatiedot auttavat työterveyshuoltoa työkyvyn todenmukaisessa arvioinnissa.
Työterveysneuvottelussa esimies kuvaa omasta näkökulmastaan, miten työntekijä selviytyy työstään. Työterveyshuolto taas kuvaa työntekijän työkykyä ja esittelee kuntoutusvaihtoehtoja sekä työn muokkauksen mahdollisuuksia työssä jatkamisen tueksi.
Tärkeässä roolissa tulisi olla myös työntekijän omat ajatukset työhön paluun tai työkyvyn turvaamisen tueksi. Ilmapiirin tulisi olla sellainen, että työntekijä uskaltaa rohkeasti kertoa omista käsityksistään. Parhaan mahdollisen lopputuloksen kannalta keskeistä on, että työntekijä pääsee itse kertomaan, kuinka selviytyy nykyisestä työstään ja mitkä työjärjestelyt tuntuisivat parhaiten tukevan työssä selviytymistä. Omat tavoitteet ja toiveet on hyvä tuoda selkeästi esille – hyvä valmistautuminen ja muistilista auttavat tässä.
Tukihenkilön tehtävänä on varmistaa, että neuvottelussa keskitytään työkyvyn tukemisen toimiin ja että terveydentilatietoja käsitellään vain työntekijän suostumuksella. Jos arkaluonteisia tietoja nousee esille, tukihenkilö varmistaa, että kaikki osallistujat muistavat, että neuvottelu on luottamuksellinen.
Neuvottelun jälkeen on hyvä omalta osaltaan tarkistaa neuvottelusta laadittu muistio ja huomauttaa, jos jotakin on kirjattu virheellisesti tai epäselvästi.
Työntekijän tulee omalta osaltaan huolehtia neuvottelussa sovituista toimenpiteistä ja tehtävistä. Esimieheen on hyvä olla aktiivisesti yhteydessä, etenkin jos jokin asia ei suju suunnitellusti. Sovituista yhteydenotoista työterveyshuoltoon on myös tärkeää huolehtia.
On hyvä pitää mielessä, että työjärjestelyt saattavat herättää kysymyksiä ja ihmetystä työyhteisössä. Tähän on hyvä valmistautua etukäteen ja miettiä, miten kysymyksiin vastaa. Tähänkin voi pyytää apua työsuojeluvaltuutetulta.
Kun neuvottelussa sovitut toimenpiteet on saatu käyntiin, on hyvä arvioida vielä esimiehen ja tarvittaessa myös työterveyshuollon kanssa, ovatko järjestelyt olleet riittäviä. Tarpeen mukaan tilannetta voidaan selvittää vielä laajemmin ja myös jatkaa neuvotteluja.
Työterveyslaitoksen laatimia apukysymyksiä kannattaa hyödyntää työterveysneuvotteluun valmistautuessa. Kysymyksiä voi tarvittaessa käydä läpi myös yhdessä työsuojeluvaltuutetun kanssa.
Näiden kysymysten avulla voi laatia myös muistilistan avuksi varsinaiseen neuvotteluun.
Ida Nummelin, työympäristöasiantuntija
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Reitti-lehdessä 1/2020. Kuva: ISTOCKPHOTO.