PAU viestii ja uutisoi aktiivisesti
ajankohtaisista asioista.
Seuraa liiton viestintää.
Pakettilajittelija Filip Djordjevic ja pääluottamusmies Leo Harra puhuivat tänään SAK:n edustajistossa työehtoshoppailusta ja ay-liikkeen tulevaisuudesta.
Filip Djordjevic, pakettilajittelija, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU
Tasan vuosi on kulunut postilaisten viimevuotisesta työtaistelusta. Silloin taisteltiin suurten työehtoheikennysten lisäksi myös 700 pakettilajittelijoiden työehtoshoppailua vastaan. Taistelimme sisukkaasti, mutta käsi sydämellä on myös sanottava, ettemme olisi yksin pärjänneet ilman muiden ay-liittojen tukilakkoja. Tulen olemaan siitä aina kiitollinen, sillä kuulun itse myös näihin 700 pakettilajittelijaan. Tänään aion puhua työehtoshoppailusta.
Työehtoshoppailu on työrauhahäirintää työntekijöitä kohtaan. Työehtoshoppailussa on kyse toimialan päällekkäisistä työehtosopimuksista. On puhuttu halvemmasta ja kalliimmasta työehtosopimuksesta. Minä karsastan näitä käsitteitä. Varsinkin kalliimmasta työehtosopimuksesta syntyy vääristynyt kuvitelma, jossa ikään kuin työntekijän työpanos ei todellisuudessa olisikaan niin arvokas, kuin mitä työehtosopimus sen määrittää. Siksi puhun mieluummin reilummasta ja heikommasta työehtosopimuksesta.
Työehtoshoppailu johtaa lakkoon niissä paikoissa, joissa noudatetaan reilumpaa työehtosopimusta. Nyt jos reilummassa työehtosopimuksen piirissä vallitsee korkea järjestäytyminen, joka estää työehtoshoppailun, niin se voi pidemmässä juoksussa koitua kohtaloksi. Sillä tämä heikompi työehtosopimus samalla toimialalla vääristää kilpailua. Ratkaisu työehtoshoppailuun on mielestäni yksinkertainen: lakataan neuvottelemasta heikompaa työehtosopimusta niissä toimialoissa, joissa on olemassa jo reilumpi työehtosopimus. Puhun erityisesti tilanteesta, jossa reilumpi työehtosopimus on yleissitova, niin miksi ay-liikkeen silti pitäisi neuvotella rinnalle heikompi työehtosopimus?
SAK on viime edustajiston päätöslausumassaan todennut, että työnantajien mahdollisuus yksipuolisesti vaihtaa halvempaan sopimukseen pystytään rajoittamaan ja estämään nykyistä paremmin sekä liittojen yhteisin toimin että lainsäädäntötasolla. Työehtoshoppailun estämiseksi on aloitettu selvittely ja valmistelu heti. Tämä on hyvä ja tärkeä päätös SAK:lta.
Mitä tulee työnantajien etujärjestöihin, me postilaiset kysyimme viime vuoden mielenosoituksissa missä on ahneuden raja. Koronan aikana on saatu vastaus: ahneuden rajaa ei enää ole. Oulun kaupunki suunnittelee romuttavan 300 työntekijöiden työehtoja ja – suhteita. Jyväskylän kaupunki seuraa perästä. Osa postityötä tekevistä vuokratyöntekijöistä ja alihankintayrityksen työntekijöistä ovat yhä tes-shoppailun kohteena. Tämän lisäksi on liuta muitakin työehtoshoppailutilanteita menossa saman aikaisesti. On ilmeistä, että työnantajien etujärjestöjen lisäksi pörssiyhtiöt häärivät taustalla tes-shoppailun suhteen. Työnantajien etujärjestöissä ja pörssiyhtiöissä ei ilmeisesti nähdä tarvetta yhteiskuntavastuuseen edes koronakriisin aikana. Yhteiskuntavastuun pakoilu voidaan raukkamaisesti perustella osakeyhtiölailla, jossa säädetään yhtiön toiminnan tarkoituksena olevan voiton tuottaminen omistajille. Tämän vuoksi työehtoshoppailua tapahtuu myös kriisin aikana. On perusteltua myös kysyä, tulisiko osakeyhtiölakia päivittää siten, ettei voiton tuottaminen omistajalle ole hyväksyttävää, mikäli se on vastoin hyvinvointivaltion periaatetta ja sitä myöten isänmaan etua.
Lainsäädäntötasolla työehtoshoppailua voidaan kitkeä siten, ettei se puutu järjestäytymisvapauteen. Vaikka juridisesti tämä olisikin haasteellista – se ei ole kuitenkaan mahdotonta.
Puheen lopuksi haluan mainita, että minuun yritettiin kohdistaa työehtoshoppailua tavalla, joka olisi siirtymäajan jälkeen leikannut ansioistani 50 % pois. Siis puolet palkasta pois. Siksi työehtoshoppailu on minulle hyvin henkilökohtainen asia. Se on henkilökohtainen asia kaikille, jotka ovat joutuneet sen kohteeksi ja varsinkin sen kärsijöiksi. Emme missään nimessä saa unohtaa myöskään palkkaköyhyydessä työskenteleviä, jotka eivät tule palkallaan toimeen. Ammattiyhdistysliikkeenä me voimme saada tähän korjauksen. Meiltä löytyy väkeviäkin työkaluja palkkaköyhyyden poistamiseen ja tes-shoppailun kitkemiseen. Käyttäkäämme rohkeasti niitä.
Leo Harra, pääluottamusmies, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU
Ammattiyhdistysliikkeellä on loistavia saavutuksia. Ay-järjestöt tulivat suorastaan osaksi koneistoa. Kehitys alkoi 1940 työnantajapuolen tunnustaessa ay-liikkeen neuvotteluosapuoleksi. Vuonna 1968 tapahtui liittojen lopullinen tunnustaminen työnantajien ryhtyessä perimään jäsenmaksut suoraan palkasta.
Tämän jälkeen olemme saaneet suuria saavutuksia työehtopuolella ja lainsäädännössä.
Edellä mainittu on kauniisti sanottuna laiskistanut ay-liikkeen. Liitoista on tullut vakuutusyhtiöitä, emme enää erityisemmin aktivoi. Kysyn, tarkoittaako ay-aktiivi ihmistä, joka maksaa jäsenmaksun?
Elinkeinoelämä on koventanut linjaansa radikaalisti. Tulopoliittisia kokonaisratkaisuja ei solmita, halutaan heikentää työntekijöiden sosiaalista asemaa ja liittojen voimaa. Toistaiseksi kovimman linjauksen teki Metsäteollisuus ry, joka ilmoitti, ettei solmi työehtosopimuksia, vaan työehdot sovitaan yritystasolla.
Meidän tulee herätä tästä itsetyytyväisyyden tilasta. Vapaa-ajan ja vakuutustoiminnan sijaan työehtosopimusten solmiminen on nostettava liittojen tärkeimmäksi tehtäväksi. Työehtosopimus on työläisen turva, ei liiton kiva kesänviettopaikka, jos työnantaja käytännössä sanelee työehdot. Tarvitsemme paluun juurille, perustoimintaan kansalaisjärjestönä, joka aktivoi työläisiä. Vaihtoehtona on ay-liikkeen pilkkoutuminen muutamaan ärhäkkään liittoon/ammattiosastoon, jotka kovin ottein valvovat etujaan. Muut työntekijät pärjäävät miten pärjäävät.
Toinen vaihtoehto on liittojen vähittäinen ja nopeutuva näivettyminen.
On lopetettava ammattiliittojen keskeinen sairas kilpailu jäsenistä, tekemällä sopimuksia toisten sopimusten alle tai olemalla välinpitämätön samaa alaa koskeville työehtosopimuksille.
Pätkä- ja silpputyötä tekevät suorastaan huutavat yksinkertaisempaa jäseneksi liittymistä. On kasvava joukko työläisiä, jotka jopa viikoittain työskentelevät useiden työehtosopimusten piirissä.
Näille työläisille on luotava yksinkertainen jäsenyysmuoto vaikkapa siten, että vuosijäsenmaksun maksamalla he ovat “ay-liittojen” jäseniä ja saavat tarvitsemansa avun siltä ammattiliitolta, jonka työehtosopimuksen alaista työtä he kulloinkin tekevät.
Mikä tulevaisuus valitaan, on meidän oma valintamme. Päätökset on tehtävä alkavalla edustajakokouskaudella.
Katso tallenne SAK:n edustajiston kokouksesta täältä.
Liittojen esitykset ja SAK:n vastaukset voit lukea tästä. Mukana myös kaksi PAUn aloitetta.